ABOUT THE BREED

PINSERI ROTUNA

This page is in Finnish to serve local puppy buyers who consider this breed. I am sure there are lots of other websites offering the general info of this breed in english elsewhere.

LUONNE Pinseri on parhaimmillaan loistava koti-, seura- ja perhekoira. Se kiintyy perheeseensä ja haluaa olla mukana kaikenlaisessa puuhailussa. Pinseri on myös hyvä "harrastelukoira", joka innostuu kaikesta aktivismista aina agilitystä sienestykseen ja jäljestyksestä hassujen temppujen opetteluun. Pinseri on myös herkkä koira; se "lukee" niin ihmistä kuin ympäristöään jatkuvasti ja nopeasti. Pinseri on aktiivinen ja vilkas rotu, joka osaa nauttia myös pitkistä aamu-unista ja kainalossa rapsuteltavana olosta. Useimmat pinserit oman kokemukseni mukaan ovat sosiaalisia, avoimia ja ystävällisiä. Pinseri ei kuitenkaan ole "jokaiseen käteen sopiva" koira. Sen alkuperäinen tehtävä on ollut olla itsenäinen pihavahti sekä rottakoira. Sitä ei siis ole koskaan jalostettu suoranaisesti palvelemaan ihmistä, vaan enemmänkin toimimaan itsenäisesti. Pinserillä ei enää nykyään ole varsinaisesti käyttötarkoitusta, ellei seurakoirana ja/tai näyttelykoirana oloa lasketa sellaiseksi. Pinserin reaktioiden nopeus saattaa yllättää. Nyky-yhteiskunta vaatii koiralta tiettyjä asioita. Harvalla pinserillä on "valtakuntaa vahdittavana", vaan suuri osa asuu kaupungeissa, joissa sen tulee tulla toimeen kaikenkokoisten ja -näköisten ihmisten kanssa. Pinsereiden luonteissa on paljon hajontaa, ja luonteiltaan eri tyyppisiä koiria löytyy laidasta laitaan. Rodussa esiintyy arkuutta, terävyyttä ja liiallista varautuneisuutta. Toisaalta myös enenevässä määrin avoimuutta ja "hyviä luonteita", kun hyvän luonteen määritelmänä on taipuisuus monenlaiseen menoon. Lisäksi luonteiden pehmeys on lisääntynyt. Pehmeys on vähän kuin kaksiteräinen miekka: pehmeä koira on helppo kouluttaa, koska se muistaa niin hyvät kuin huonotkin asiat. Toisaalta pehmeä koira muistaa helposti epämiellyttävät tapahtumat, ja yhdistettynä rohkeuden ja/tai "moottorin" puutteeseen se voi vaikuttaa koiran käytökseen negatiivisesti. Siispä jämäkkyyden lisäksi pinserin isäntä/emäntä tarvitsee koiranlukutaitoa ja kykyä olla koiran tukena sille mahdollisesti vaikeissa tilanteissa, kuitenkin säälimättä sitä, vaan ohjaamalla oikeaan toimintaan ja kehittämällä koiran itsetuntoa. Pinsereiden suurin ongelma luonteessa on minun näkökulmastani ääniherkkyys. Rotumme on Tulospörssi-listauksen (kaikki luonnetestitulokset kaikilta roduilta) mukaan toiseksi ääniherkin, ja noin neljännes pinsereistä reagoi koviin ääniin. Kotioloissa lisäksi alustapelot aiheuttavat toisinaan haasteita arkeen. Yleisimmin pinsereiden kanssa harrastetaan agilityä. Viime aikoina rally-toko on saanut pinseristejä aktivoitumaan kilpailuihin saakka, ja RTK-1 ja RTK-2 koulutustunnuksia on lyhyessä ajassa tipahdellut kiitettävästi. Rally vaikuttaakin pinskuille oikein sopivalta harrastukselta! Pinsereitä luonnetestataan jatkuvasti enemmän, ja se onkin yksi hyvä jalostuksen työkalu. Luonnetestin loppupistemäärää paremmin koiran luonteesta kuitenkin kertoo eri osa-aluepisteet, ja miten ne ovat suhteessa toisiinsa. Luonnetestitulos itsessään ei anna suoria vastauksia koiran luonteesta, mutta on MH-kuvauksen ohella ainoa keino saada kirjallista tietoa luonneominaisuuksista. Pentua etsiessä kannattaa ainakin emään tutustua, ja pyrkiä selvittämään onko sen luonne sellainen, mitä toivoo omalle pennulleen. Emä opettaa omia käytösmallejaan jälkikasvulleen. Itse pidän tärkeimpänä sitä, että koira on ihmisille ystävällinen; kaikista ei tarvitse pitää, mutta "pitämättömyys" tulee ilmaista sitten välinpitämättömyydellä, ei missään tapauksessa aggressiolla. All in all, pinseri on hyvä valinta seurakoiraksi ja ehkä ei-niin tavoitteelliseen harrasteluun jämäkälle ihmiselle tai perheelle. Se lähtee varmasti mukaan kokeilemaan mitä tahansa lajia (paitsi ehkä uimista) omistajansa kanssa, kunhan namipalkka on kohdallaan. TERVEYS Pinserin voi tällä hetkellä luokitella vielä suhteellisen terveeksi roduksi. Pahimmat perinnölliset ongelmat ovat rokotuskomplikaatiot (ensimmäisistä rokotuksista) sekä korvanlehtien repeily, lisäksi myös harmaakaihi (HC, hereditary cataracta) on ollut yleinen huolenaihe. Pinsereillä on toki todettu vähemmissä määrin myös muita vikoja, mutta koska pinsereiden Jalostuksen tavoiteohjelmasta löytyy kaikki hyvin kattavasti, en paneudu tässä kuin lyhyesti yleisimpiin ongelmiin. Lyhyt johdatus rodun historiaan... Pinserirotu kuoli lähes kokonaan sukupuuttoon toisen maailmansodan aikana. Werner Jung elvytti rodun kahden pinserinartun, Jutta Jung (kuva oik.) & Kitti v Bodestrand, ja kolmen ylisuuren kääpiöpinseriuroksen (Illo Fischer, Fürst Jung & Onzo Illgen) avulla 50-luvulla. Rotutyyppinä pinseri on erittäin vanha, mutta henkilökohtaisesti katson rodun olevan nuori; rodun viisi kantakoiraa tulevat sukutauluissa vastaan yllättävän nopeasti. Joitakin vanhoja linjoja tiedetään säilyneen nykypäivään. Joissakin ranskalaisissa suvuissa esiintyy taustalla sveitsiläisen v Jonatal- kennelin pippuri-suolan värisiä pinsereitä (oik. kuvassa Jörg v Jonatal), snautseripentueisiin syntyneitä sileäkarvaisia (eli pinsereiksi rekisteröityjä) koiria. Nämä linjat ovat sulautuneet ns. valtalinjaan vähemmistönä, ja siksi niiden tuoma variaatio lienee enää hyvin vähäistä. Saksassa toteutettiin 1990-luvun alussa dobermann- risteytys rodun geenipoolin laajentamiseksi. Myös Suomessa anottiin samoihin aikoihin risteytyslupa, tosin pippuri&suola snautserin kanssa. ...ja rodun geneettinen tausta Jo valmiiksi kapeaa geenipohjaa on entisestään kaventanut niinsanotut jalostukselliset "pullonkaulat". Pinserirotu on aina ollut pieni ja rekisteröintimäärät vähäisiä. Yksi rodun ongelma on sen ajautuminen lähinnä seurakoira- ja näyttelyroduksi vailla todellista käyttötarkoitusta, jolloin jalostusta on ohjannut lähinnä koirien ulkomuoto ja näyttelymeriitit. Kapea geneettinen tausta maailmanlaajuisesti on vakava terveydellinen ongelma, vaikkei se sairaus olekaan. Koirakannan geneettisen monimuotoisuuden kaventuminen altistaa rotua perinnöllisten ongelmien esiintuloon. Tällaisia voivat olla vaikkapa epilepsia, erilaiset sisäelinsairaudet (esim. sydänviat) ja immunologiset ongelmat (allergiat, heikko vastustuskyky), vain muutamia mainitakseni. Pinseriyhdistyksen jalostuskriteereiden mukaan pentuvälitykseen ei hyväksytä pentueita, joiden sukusiitoskerroin ylittää kuudella sukupolvella laskettuna 6.25%. Sallittu luku on varsin korkea; se vastaa serkusparitusta. ROKOTUSKOMPLIKAATIOT Noin neljäsosalla pinsereistä ilmenee ensimmäisten rokotusten jälkeen ns. rokotusoireita. Pinsereille tyypillinen oireilu alkaa noin 9-14 vuorokauden kuluttua rokotuksesta. Oireet ovat neurologisia. Lievimmästä päästä on nieleskely, vapina ja tasapainohäiriöt. Pahimmissa tapauksissa koira saattaa saada kouristuksia tai mennä tajuttomaksi. Rokotusoireisiin ensiapuna toimii kyytabletti (kortisoni); mitä nopeammin kyytabletti annetaan oireiden alettua, sitä todennäköisemmin säästytään vakavilta oireilta. Mikäli oireet eivät ala mennä ohi kyytabletilla, on syytä viedä koira eläinlääkäriin. Rokotusoireet vaativat kasvattajilta omatoimista seurantaa koskien omaa jalostustyötä, ja tiedon avointa jakamista. Pinserit ry:n jalostuskriteereihin on kirjattu, ettei yhdistetä kahta oireillutta koiraa. Kasvattajat myös ohjeistavat pennunostajansa hyvin komplikaatioiden varalle. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tietoisia pinserin rokotusoireista. KORVANLEHTIEN REPEILY / KORVANLEHTIEN VASKULIITTI Joillakin pinsereillä korvalehtien kärjet halkeilevat. Vaiva esiintyy yleensä nuorilla koirilla, joillakin saattaa jatkua pidempäänkin. Repeilyn aiheuttajaa ei tiedetä, mutta koiran ravistellessa korvanlehden hakkautuminen koiran päätä vasten pahentaa ongelmaa. Ongelmallisimpia aikoja ovat sateiset syksyt sekä talvet. Samanlaista korvanlehtien repeilyä tiedetään olevan myös muilla roduilla, joiden korvan rakenne on samanlainen kuin pinsereillä. Hoitona yleensä korvanlehden rasvaaminen ja teippaaminen / laastarointi. HARMAAKAIHI, HC Perinnöllinen harmaakaihi eli HC aiheuttaa koiran silmään eri asteisia samentumia, jotka saattavat edetä iän myötä. Tyypillisimmin HC havaitaan pinsereillä vasta 4-6 vuoden iässä, eli mahdollisen jalostuskäytön jälkeen. Tästä syystä olisikin tärkeää tutkituttaa koiran silmät myös myöhemmällä iällä, varsinkin jalostukseen käytetyiltä koirilta. Silmätarkastetuista pinsereistä noin 15% on todettu sairastavan kaihia (huom: sairastuneiden prosentti on suurempi, kun otetaan huomioon vain yli 4-vuotiaat tarkastetut pinserit). Pinserin kaihi onneksi etenee useimmiten hyvin hitaasti jos ollenkaan, ja vain harva koira on täysin sokeutunut. Pinsereiden kaihitilanne on otettu vakavasti, ja yhdistys järjesti aiemmin joukkosilmätarkastuksia vuosittain. Suomen pinseriyhdistys aloitti projektin brittiläisen laboratorion, Animal Health Trustin kanssa geenitestin kehittämiseksi. Tällä hetkellä Amerikan pinseriyhdistys GPCA jatkaa näytteiden lähettämistä ko. laboratorioon. Myös Saksassa toimitaan samoin päämäärin sikäläisen laboratorion kanssa. Suomessa usean koiran kaihilausunto on muuttunut "takaisin terveeksi" seurantatarkastuksissa, joten tilanne täällä kaihin suhteen on hankala. Kotimaiset jalostusasiantuntijat ovat sitä mieltä, että kaihia suurempi ongelma rodullemme on suppea geenipooli ja sen aikaansaamat muut, mahdollisesti vakavammat, ongelmat. Pinsereiden PEVISA-säännön mukaan jalostukseen käytettävällä koiralla tulee olla voimassaoleva silmätarkastuslausunto (voimassa 12kk tutkimushetkestä), mutta silmien osalta ei ole raja-arvoa (ts. pennut saa rekisteröityä, mikäli lausunto on voimassa vaikka koiralla olisikin todettu HC). ULKOMUOTO TYYPPI Pinseri on ryhdikäs, tyylikäs, neliömäinen, lyhytturkkinen, pieni keskikokoinen koira. Sen tulee ilmentää samalla sekä vahvuutta että jaloutta, sanan "jalo" merkityksen ollessa kuitenkin enemmän tyylikkyyttä kuin kevyttä rakennetta. Pinseri ei ole terrieri, joten sen tulisi erota terrierityypistä selvästi. Pinserin ylälinja ei ole kauttaaltaan suora, vaan säästä taaksepäin laskeva, ja lantio on lievästi pyöristynyt. Myös raajojen tulee sijaita rungon alla tukena, ei "jalka joka kulmassa". Toisin sanoen eturinnan tulee olla selvä ja istuinluiden erottua. Pinseri on "ground covering", eli takajalat eivät jää rungon alle. Pinseri on kooltaan 45-50cm, 14-20 kg. Heittoa sekä ylös- että alaspäin löytyy jonkin verran. Varsinkin uroksissa löytyy muutaman sentin suurempia koiria. Pinserin ilme on valpas, älykäs ja puhutteleva. Oikeanlaisen ilmeen muodostavat kauniit taittokorvat ja mantelin muotoiset, tummat silmät. Liikkeessä ylälinjan tulisi pysyä tasaisena ja kiinteänä. Liikkeet ovat maatavoittavat, takatyöntö selvä muttei liioiteltu ja oikein liikkuessaan pinserin kaula laskee eteen ja alas. Pinserin rakenne on hyvin peruskoiran rakenne, vailla ylilyöntejä ja liioittelua, ja toivottavasti se sellaisena pidetäänkin. Suurimmat poikkeamat "peruskoiratyyppiin" ovat erittäin lyhyt karva ja taittokorvat. Pinseri poikkeaa "perusmallista" myös rakennetyyppinsä osalta; yleensä ravaajatyypin koirat ovat korkeuttaan pidempiä, pinserin ihanne on neliömäinen runko, nartun rungolle sallitaan hieman pituutta. Pinseri on helppohoitoinen koira. Perushoitona riittää kynsien leikkaus ja pesu silloin tällöin, harjaaminen tekee toki hyvää iholle ja verenkierrolle, mutta lyhyt turkki pysyy itsestään kunnossa. Korvat on hyvä tarkistaa ja putsata ajoittain. Talvella pinseri tarvitsee loimen päälleen, turkki ei suojaa kylmältä. VÄRIT Haluan esitellä myös kaikki pinserin värit, koska on kiehtovaa että rodussa jossa vain kaksi väriä on sallittu, löytyy nykyään jo pieni kirjo muitakin värejä. Haluan kuitenkin painottaa, että väri on minulle aina sivuseikka eikä päämäärä. Sairauksia aiheuttaviin väreihin (diluutiot) tulee suhtautua vakavasti, mutta muihin ei niin kovin vakavasti. 
Olen itse käyttänyt jalostukseen kaksi kertaa riistanväristä koiraa, ja tulen jatkossa
käyttämään vaikka vihreää koiraa, mikäli se on mielestäni tarpeellista. Pinserin sallitut värit ovat yksivärinen punainen ja merkkivärinen black&tan. Punaisen tulisi olla mahdollisimman tasainen, syvä ja tumma punainen. Mustalla koiralla värimerkit päässä, jaloissa ja hännän alla tulisi olla mahdollisimman tumman punaiset. Lisäksi pinsereillä tunnetaan ns. "diluutiovärit" pronssi ja blue&tan; näistä ensimmäinen on punaisen diluutio ja jälkimmäinen black&tanin diluutioväri. Diluutiovärit on poistettu FCI:n rotumääritelmästä, koska näihin usein pinsereillä liittyy CDA, colour dilution alopecia, mikä aiheuttaa eri asteisia iho-oireita. Nykyään geenille on olemassa geenitesti, ja pentueen vanhemmat testaamalla voidaan varmistua siitä ettei pronssinvärisiä tai sinisiä pentuja synny. Aikoinaan rotumääritelmä on sallinut myös ruskean keltaisin merkein (chocolate&tan tai liver&tan). Näitä koiria ei syntynyt vuosikymmeniin (tai sitten ne vaivihkaa lopetettiin heti syntymän jälkeen, kuten tehtiin haalistumavärisillekin pennuille), mutta tällä hetkellä maailmalla on jo joitakin, ehkä noin parisen kymmentä tämän väristä koiraa. Ruskea keltaisin merkein on black&tanin "B-lokus- haalistuma", joten myös punaiselle värille on vastaava värimuoto. Tosin punainen väri yhdistettynä b-alleeliin ei aiheuta muita muutoksia koiran ulkoasuun kuin kirsun, silmäluomien ja huulten vaalenemisen. Näitä kutsutaan joissakin roduissa nimellä "orange", pinsereillä muutamaa olemassaolevaa kutsutaan vain "punaneniksi" (red nose red). Nykyisen tiedon mukaan maksanväriin ei liity terveysongelmia kuten diluutioväreihin. Väripakassa pohjimmaisena on riistanväri, wild boar, jota esiintyy vain ja ainoastaan snautseri-risteytyslinjassa, ja se aiheutuukin snautserin pippuri-suolavärin ja pinserin black&tan-värin "sekoituksesta". Riistanvärisellä koiralla on siis yksi snautserin värigeeni (aw) ja yksi pinserin musta värigeeni (at).

choco&tan

"orange"

riista

black&tan

punainen

blue&tan

pronssi

Kuvat tällä sivulla:
Pronssi: Elina Pietilä&kennel Upland / Orange: Klára Hašková / Choco&tan: Merli Spitsmeister / Blue&tan: Camilla Holm Velle / Black&tan: Ane Bråten

Megamagee

PINSCHERS AND MORE

© K S 2 0 1 6